Philip Kerr: Kalpea rikollinen. Suomentanut Jukka Jääskeläinen. Atena 2013. 318 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 30.8.2013.
Philip Kerrin ensimmäiset natsi-Saksaan sijoittuvat Berlin Noir -dekkarit ilmestyivät yli 20 vuotta sitten. Jostain syystä nämä kovaksikeitetyn lajityypin kirkkaat helmet saavat suomennoksensa vasta nyt.
Viime vuonna ilmestynyt Liekit Berliinissä vei lukijan painajaisten ja vainoharhan ilmapiiriin olympiavuonna 1936.
Romaanissa Kalpea rikollinen eletään hellekesää 1938. Saksa valmistautuu valtaamaan Tshekkoslovakian sudeettialueet ja Englannin pääministeri Neville Chamberlain tekee itsensä lähinnä naurettavaksi Hitlerin vastustajien silmissä.
Kadonneiden henkilöiden etsimiseen erikoistunut yksityisetsivä Bernie Gunther palaa väliaikaisesti rikospoliisin palvelukseen selvittämään nuoriin arjalaistyttöihin kohdistuvaa murhasarjaa, joka on pidetty tiukasti uutispimennossa. 15–16 -vuotiaiden Hitler-tyttöjen ruumiissa on juuri sellaiset rituaalimurhan merkit, joista antisemitistinen Stürmer-lehti syyttää juutalaisia.
Kerrillä on pistämätön kyky luoda ajan ja paikan illuusio, joka saa lukijan tuntemaan kuin seuraisi natsi-Saksan hulluutta aitiopaikalla reaaliajassa. Romaanin henkilögalleriaan kuuluvat natsijohtajat Heydrichistä Himmleriin keskinäisine valtataisteluineen. Keskeinen ”henkilö” on myös Berliinin kaupunki.
Kerr on päässyt sisään natsien outoon ja kyyniseen maailmaan. Turvallisuuspoliisin päällikkö Heydrich pohtii Guntherille, ettei halua Berliiniin juutalaisvastaisia mellakoita, koska ne loukkaisivat häntä poliisina. ”Kun aikanaan päätämme hankkiutua eroon juutalaisista, se tapahtuu säntillisesti, ei roskaväen voimin.”
Lisäksi rotumellakat ovat ikävä asia liiketoiminnalle, koska juutalaisten omaisuuden ovat vakuuttaneet saksalaiset vakuutusyhtiöt.
Berliinin massiivisia rakennuksia Gunther tarkkailee sillä silmällä, että ne on tehty muistuttamaan valtion tärkeydestä ja yksilön merkityksettömyydestä. Havainto, joka pätee mihin tahansa totalitaariseen valtioon.
Yksityisetsivä Bernie Gunther on teräväkielisenä havainnoitsijana ja vanhanaikaisen kunnian miehenä chandlerilaisempi sankari kuin itse Philip Marlowe.
Ehkä on lopulta parempi, että kirjat suomennetaan vasta nyt. 20 vuotta sitten ne olisivat olleet vain hienoja dekkareita. Nyt kun menneet kauheudet näyttävät unohtuvan, ne ovat tarpeellinen muistutus manipuloinnin mahdista ja mahdollisuuksista suunnata ”kansan oikeutettu raivo” haluttuun kohteeseen, jos tarpeeksi taitava silmänkääntäjä pitelee taikasauvaa käsissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti