Julkaistu Kansan Uutisissa 17.9.2010.
Vähän päälle seitsenkymppinen Eero Taivalsaari on koko ikänsä ajatellut toisin kuin muut. Ajatteleminen ei ole hänelle riittänyt. Taivalsaari on perustanut lehtiä, liikkeitä ja yhdistyksiä, mutta mitään niistä ei ole jäljellä. Suomi voi olla rekisteröityjen yhdistysten luvattu maa, mutta ei kansanliikkeiden eikä vapaiden ajattelijoiden.
Eero Taivalsaaren uusin kirja Unohdettu viisaus ilmestyi tiistaina. Siinä on testamentin makua. Kirjailija käy läpi vaiheensa lapsuudestaan Etelä-Savossa radikalisoitumisen kautta viimeiseen yritykseensä kansalaisliikkeissä. Se oli vuonna 2000 perustettu Yhteisvastuun Suomi, jolle kävi se tavallinen tarina: ”Kukaan ei vaivautunut.”
Taivalsaarelle on turha tulla sanomaan, että Suomi on maailman paras maa. Ei, sen sijaan elämme niin arvotonta näytelmää, ettei se kelpaa edes farssiksi. Kansakunnan todellinen tila kuitenkin piilotetaan komeljanttareilla ja lavasteilla.
Syynä pahaan oloon Taivalsaari pitää agraariyhteiskunnan katoamista. Se oli käsitettävä maailma, jossa elämä oli raskasta, mutta mielekästä. Sen häviämisen myötä politiikastakin vähitellen katosi politiikka. Sitä hän ei sentään olisi uskonut, että Suomesta tulee Yhdysvaltojen kaltainen sivistyksen ja inhimillisyyden pirunpelto. Viimeistään 1990-luvulla sekin tapahtui.
Taivalsaari pohtii kansanliikkeiden vaivalloista tilaa Suomessa. Mitään hyvää sanottavaa hänellä ei ole puolueista, ay-liikkeestä puhumattakaan. Pelkkää alamäkeä vuoden 1956 suurlakon jälkeen.
Vasemmistolla ei Taivalsaaren ajattelussa ole uskottavuutta. Molemmat vasemmistopuolueet kulkevat itsepetoksen tiellä kohti yhtä valoisaa tulevaisuutta kuin yö hiilikellarissa.
”Sinänsä työväenliikkeen rappio ei ole kummeksuttava, kun sitä tarkastellaan historiallisessa katsannossa. Ideologiat, jotka ovat vahvimpia kulttuurin tukirakenteita, lakastuvat kulttuurien mailleen painumisen myötä”, Taivalsaari kirjoittaa.
Viimeinen sammuttaa valot. Ja jos Eero Taivalsaarta on uskominen, ei siihen mene enää kovin kauan ellei toteuteta hänen kirjansa lopussa hahmottelemaansa ohjelmaa. Se koostuu suorasta demokratiasta ja elämänmuodon kääntämisestä puoli vuosisataa taaksepäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti