Seppo Jokinen: Vihan sukua. CrimeTime 2013. 340 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 7.6.2013.
Seppo Jokisen komisario Koskinen on täällä taas, jo 18. kerran. Kahta alkumatkan harharetkeä lukuun ottamatta Jokinen on kuljettanut inhimillistä komisariotaan jutusta toiseen takuuvarmasti. Ei laaksoa, ei kukkulaa, mutta jollain kummallisella tavalla hän onnistuu olemaan aina kiinni ajankohdan puheenaiheissa.
Vihan sukua on kuin kaunokirjallinen kommentti pitkin talvea puhuttaneisiin äärioikeiston ja terrorismin mahdollisuuden teemoihin. Räjähdys Messukylässä syöksee raiteiltaan junan, jossa matkusti viharyhmä Kansan Kunnian silmätikuksi joutunut maahanmuuttajien oikeuksia ajava kansanedustaja.
Terroristien työtä? Siitä on varma kärppänä paikalle ehtivä Supon Tampereen toimiston päällikkö Ilkka Lamberg, joka haluaa heti ison operaation käyntiin. Komisario Koskinen taas ei olisi komisario Koskinen, jos lähtisi hötkyilemään ensivaikutelman perässä. Hänen juttunsa kun ovat aina pienten murheellisten sattumuksien ja ihmiskohtaloiden summaa.
Uudessa Koskisessa ovat kaikki tutut elementit paikallaan Sorin poliisilaitoksen tyypeistä komisariomme intuitiiviseen rikostutkintaan eli omavaltaiseen ajelehtimiseen ajatuksenpoikasen perässä kenellekään kertomatta.
Vihan sukua -romaanissa on hyviä huomioita massahysterian syntymisestä, mutta kliseinen supo-mies pudottaa pisteitä. Seppo Jokisen uutuudessa on vähän väsähtänyt viritys. Tasalaatuisuus alkaa merkitä tasapaksuutta.
Komisario Koskista ei saa viedä Tampereelta Kreikan saaristoon eikä ruotsinlaivalle, mutta jokin uusi koukku Jokisen pitäisi keksiä, kun sarjan 20. osa lähestyy. Tässä ei ollut hänen yksityiselämäänsä ollenkaan mukana. Miten olisi seuraavaksi arkielämään pitäytyvä Koskinen kesälomalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti