Markku Ropponen: Kuhala ja kuoleman hipaisu. Tammi. 303 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 14.9.2007.
Viime vuonna tuli moitittua Markku Ropposen Kuhala-dekkaria, mutta nyt nousevat molemmat peukut pystyyn. Sarjan kuudes osa palauttaa asiat sille tolalle, millä ne ovat yleensäkin olleet: Jyväskylän kielivirtuoosin keitos on pakko nielaista yhdellä istumalla.
Kuoleman hipaisussa eletään viime pääsiäisen tienoota. Yksityisetsivä Otto Kuhalan yksinkertainen keikka muuttuu kuolemanvaaralliseksi, kun vastassa syrjäisessä motellissa on haulikkomies, joka ampuu ensin eikä kysy edes jälkeenpäin. Kirjassa ei ole päästy edes kunnolla alkuun, kun Kuhala jo pakenee metsään hevosvaljakon kyydissä.
Menneen kesän ässädekkarissaan Markku Ropponen sekoittaa onnistuneesti äärimmäisen vetävää ja vauhdikasta juonta viisikymppisen Otto Kuhalan arkiseen vaellukseen uskollisen Jeri-koiransa kanssa. Ylimääräisiä sydämentykytyksiä sankarillemme aiheuttavat nainen ja yllätysperintö.
Itse kuoleman hipaisuja moneenkin suuntaan aiheuttaa keskisuomalaisten napamiesten pokeripeli, joka on karannut osanottajien käsistä. Yhden iso voitto on toisen jättiläistappio. Eivätkä siinä sitten enää jokaisen osalta riitä pelkät kuoleman hipaisut, vaan viikatemiehelläkin pitää kevätkiireitä.
Markku Ropponen on mestari siirtymään tunnelmasta toiseen ja tarkkailemaan pienen ihmisen vaivalloista vaellusta elämän ristiaallokossa. Kirjan ensimmäinen luku on kuin kymmensivuinen novelli, osuvalta tuntuva kuvaus työttömän insinöörin ankeasta aamusta. Luontevasti Pentti Ketomaankin kohtalo sitten myöhemmin linkittyy Ropposen punomaan suurempaan kuvioon.
On helppo todeta, että Kuoleman hipaisusta dekkari ei juuri parane.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti