Julkaistu Kansan Uutisissa 20.11.2009.
Marko Leino on suomalaisen elokuvan kultasormi. Hänen käsikirjoituksiaan ovat viime vuosien suurimmat kassamagneetit tyyliin Matti, V2 – Jäätynyt enkeli ja Joulutarina.
Lisäksi Leino kirjoittaa julmetun hyviä jännäreitä. Liian harvoin tosin. Edellinen kirja, yksimielinen arvostelumenestys Epäilys, ilmestyi viisi vuotta sitten.
Ansa on niin kauhistuttava kuvaus rikollisesta elämäntavasta, että sen soisi tarttuvan jokaisen pikkukriminaalin lukemistoon ennen kuin on liian myöhäistä. Romaanin kuvaamassa suuressa huumekauppaan liittyvässä pelissä pikkutekijöiden osana on loppujen lopuksi päätyä polvilleen varaston lattialle odottamaan kaiken päättävää laukausta. Haaveet äkkirikastumisesta päätyvät äkkikuolemaan, mutta maksamattomat laskut eivät eräänny. Ne siirtyvät seuraavalle polvelle.
Marko Leino punoo taitavasti ja vetävästi tarinaa, jossa on mukana väsyneitä poliiseja, alamaailman pohjasakkaa ja rikoksen ruhtinaita. Suomen kautta Venäjältä Eurooppaan on tulossa suuri huumelasti, jolle riittää ottajia. Henkilöt tuntuvat harvinaisen aidoilta lukuunottamatta ehkä rikospomo Turusta, jonka totaalinen pahuus menee rankasti yli.
Leinon ansiot eivät jää loistavan rikosromaanin kirjoittamiseen. Tämä on enemmän. Ansa on ensimmäinen romaani nykyisestä lamasta.
Leino piiskaa työelämän henkeä, jota hän kutsuu orjuuttamiseksi, kuin Juha Siltala työelämän huononemista käsittelevissä kirjoissaan. Hän ihmettelee, miten normaalia rauhallista perhe-elämää on alettu kutsua laatuajaksi ikään kuin se olisi jokin epänormaali poikkeus.
Terävästi Leino ottaa kantaa myös rakennusalalla rehottavaan harmaaseen talouteen. ”Suomessa koko toiminta on veronkiertoa ajatellen valtion toimesta oikein lailla helpotettu. Meillä on käytössä, toisin kuin muissa länsimaissa, ALV-maksujärjestelmä, joka mahdollistaa tän”, Arto opettaa pojalleen rikollisen toiminnan aakkosia. Kellään ei ole kanttia puuttua vaikeuttaa isojen rakennusliikkeitten toimintaa, koska se olisi sama kuin omalla taskulla kävisi.
Meillä ei ole korruptiota, koska lainsäädäntö ei tunnista sitä, Arto sanoo.
Eräät suomalaiset kirjailijat ovat olleet käärmeissään siitä, ettei kustantaja markkinoi tarpeeksi heidän kirjojaan. Niin vain tämäkin ilmestyi markkinoille vaivihkaa ja kuin hiipien. Yksi vuoden parhaista omassa lajissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti