Julkaistu Kansan Uutisissa 10.7.2009.
Tuotteliaan Jussi Siirilän jo kahdeksas romaani alkaa mahdottoman hauskasti. Matti Järvi -nimeä Helsingissä käyttävä markkina-analyytikko Oula Näkkäläjärvi Kittilästä on kehittänyt itsekurin huippuunsa. Hän on huonontuneen työelämän ihannetapaus, mies jonka työhuone sijaitsee lähdevesiautomaatin lähellä, jotta työaikaa ei kulu suunsoittoon kahvihuoneesta vettä hakiessa. Kolme virtsauskertaa työpäivän aikana on myös tarkasti tahditettu.
Kotona Järvi on samanlainen niuho. Pitkänmatkanjuoksukin on hänelle tekninen suoritus, jonka päämääränä ei ole hyvä olo, vaan täydellinen tehokkuus.
Työelämäsatiiria jatkamalla Jussi Siirilä olisi saanut kokoon kerrassaan metkan naurun vasten tehokkuusyhteiskuntaa. Harmi kyllä tämä jää kuitenkin vain Juoksijan alkuasetelmaksi.
Matti Järven elämä nitkahtaa paikaltaan, kun alakertaan muuttaa somaliperhe, joka elääkin niin rempseää elämää, että siitä kuuluu jopa ääniä. Järvi palkkaa virolaiset gangsterit häätämään somaleja, mutta nämä menevät liian pitkälle. Koko perhe lukuunottamatta Osman-poikaa katoaa jäljettömiin. Jämptinä miehenä Matti Järvi päättää korjata mitä korjattavissa on ja lähtee viemään autolla Osmania mummon luo Somaliaan.
Värikäs matka halki Euroopan ja aina Afrikan pohjoisrannikolle asti kulkee ennalta arvattavia latuja. Järvi tapaa vähän Arto Paasilinnan romaanien tyyliin mitä eriskummallisimpia tyyppejä, jotka vähät välittävät säännöistä, mutta sitäkin enemmän toisistaan. Pitkältä matkaltaan Matti Järvi palaa muuttuneena miehenä kotiin.
Alkua lukuunottamatta Juoksija on kovasta menostaan huolimatta puuduttavaa, jopa pitkäveteistä luettavaa. Kirjailija osoittaa sormella, että yhteisöllisyys on mukavaa, mutta tällä tavalla kerrottuna se ei ole sivujen edetessä ollenkaan mukavaa, vaan lukija alkaa kiihkeästi odottaa maaliin pääsyä.
Tempaavan alkuosan perusteella Jussi Siirilältä voi silti odottaa jatkossa paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti