Christian Lönnqvist: Oilgate. Suomentanut Seppo Hyrkäs. Otava 2007. 298 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 9.11.2007.
Kustantajat etsivät itselleen Ilkka Remeksen tapaista varmaa myyntitykkiä, jonka trillerit ovat syksystä toiseen odotettuja tapauksia. Tammen tallissa Taavi Soininvaara ei ole noussut lähellekään mestaruussarjaa. Otava yrittää nyt Sveitsissä asuvalla ja ruotsiksi kirjoittavalla, mutta supisuomalaisella Christian Lönnqvistillä. Haalea on hänenkin avauksensa.
Oilgatessa perusasiat ovat jotenkin kunnossa. Tosin Lönnqvist vyöryttää liiankin kanssa lajityypin nykyisin edellyttämää teknistä fakta-aineistoa. Mutta tarina ainakin yrittää edetä nopein leikkauksin näkökulmasta toiseen.
Ongelma on vain se, että tarina ei vedä, ei sitten alkuunkaan.
Lähtökohtana on öljytankkerin uppoaminen Alaskan vesillä elokuussa 2001. Vain vähän myöhemmin tapahtuva 9/11-terrori-isku jättää katastrofin varjoonsa saman tien. Yhdysvallat muuttuu kenraali Arnold Gartnerin johtamaksi sotilasdiktatuuriksi. Tankkerionnettomuus näyttää vakuutuspetokselta, mutta saattaa siinä olla kysymys paljon suuremmista asioistakin.
Huojuen etenevässä tarinassa kiinnostavinta ovat hetket, jotka kuvaavat Gartnerin johtamaa diktatuuri-Yhdysvaltoja. Christian Lönnqvistin kehittelemä mielikuvitusdiktatuuri ei juuri poikkea siitä, missä tilassa maa on ihan George W. Bushin johtamana siviilihallintonakin.
Mutta muuten trilleri, jossa tunnelman pitäisi kiristyä sivu sivulta, etenee kuin täi tervassa. Maailmanpolitiikkaa kovin panoksin lupaava jännäri ei edes viihdytä. Alle 300-sivuiselle romaanille ei ole kunniaksi, että siihen ehtii kyllästyä moneen kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti