Julkaistu Kansan Uutisissa 25.9.2009.
Maailma olisi aika paljon parempi paikka, jos algerialaissyntyisen Yasmina Khadran kaltaisia ihmisiä olisi enemmän. 1955 syntynyt kirjailija oli aiemmassa elämässään upseeri.
Omalla nimellään Mohamed Moulessehoul hän kävi sotaa maansa ääri-islamisteja vastaan. Sen jälkeen hän kirjoitti salanimellään löyhän romaanitrilogian, jossa on yrittänyt selvittää, mikä terrorismia synnyttää.
Romaanit suomennettiin vähän hassusti alkaen viimeisestä ja päätyen nyt tänä syksynä ensimmäiseen, Kabulin pääskysiin. Jälkikäteen ratkaisua voi pitää onnekkaana. Afganistan on nyt Suomessa aivan toisella lailla ajankohtainen kuin kaksi vuotta sitten.
Ensimmäisenä suomennetussa Bagdadin kutsussa Yasmina Khadra ui irakilaisen beduiinipojan nahkoihin ja seurasi hänen tietään mahdolliseksi itsemurhapommittajaksi.
Viime vuonna ilmestyneessä Attentaatissa Israelissa mukavasti elänyt arabi heräsi painajaiseen, kun hänen vaimonsa osoittautui itsemurhapommittajaksi. Israelin kansalaisuuden itselleen ottanut kirurgi lähti selvittämään, mitkä kokemukset olivat vaimon ajaneet teoista äärimmäisimpään mukavasta keskiluokkaisesta elämästä.
Kabulin pääskyset ei seuraa yksittäistä terroristeja, vaan kirjan henkilöt elävät totaalisen terrorin ympäröiminä. Vuonna 2002 ilmestyneessä kirjassa Kabulia ja koko Afganistania terrorisoivat talebanit hirmuhallinnollaan. Kaikki ilo on kielletty ja naisilta riistetty ihmisarvon rippeetkin. Julkiset teloitukset ovat uusien vallanpitäjien ainoa kansalaisille sallima ”huvi.” Uskontopoliisi pakottaa pampulla kuuntelemaan mullahien absurdeja saarnoja.
Pienoisromaani seuraa kahden avioparin ankeaa elämää. Atiq Shaukat vartioi vankilassa kuolemaantuomittuja naisia ja karttaa kotiaan, missä vaikeasti sairas Musarat-vaimo potee tuskiaan, koska hoitoa ei ole saatavilla. Muhsin Ramat on kauppias. Hänen vaimonsa Zunaira haluaa pitää kiinni arvokkuutensa rippeistä ja kieltäytyy yleensä poistumasta kotoaan, koska se on sallittua vain burqan peittämänä ja vain miehen johdolla.
Sattumien kautta nelikon kohtalot kietoutuvat toisiinsa traagisin seurauksin.
Talebanien hallinnon kaatumisesta tulee myöhemmin syksyllä kuluneeksi kahdeksan vuotta. Se on ilmeisesti riittävän pitkä aika, että talibanien raakuudet ovat unohtuneet, kun Suomen osuus Naton johtamassa Afganistan-operaatiossa kuumentaa tunteita.
Kabulin pääskyset tulee hyvänä muistutuksena siitä, mikä on reaalinen vaihtoehto maan kieltämättä läpimädälle nykyhallinnolle: täydellinen pimeys.
Romaani ei aivan yllä Khaled Hosseinin viime vuonna suomennetun samaa aihetta käsittelevän romaanin Tuhat loistavaa aurinkoa tasolle. Sen laajemmassa tarinassa henkilöt tulevat lähemmäs ja heidän kohtaloitaan seurataan 30 vuoden ajanjaksolla. Siis myös silloin, kun kabulilaisten naisten elämä oli jotakuinkin yhtä vapaata kuin eurooppalaisten. Myöhempi talebanien hirmuhallinto tuntui sen ajan kokeneista vielä kauheammalta kohtalolta.
Yasmina Khadra on ollut tuskastunut länsimaisiin ihmisiin. He eivät hänen mukaansa ymmärrä eivätkä sano mitään tärkeää terrorismista. Nykyisin Pariisissa asuva Khadra on kieltäytynyt opettajan roolista, mutta haluaa länsimaalaisten ymmärtävän terrorismin taustoja. Siihen hänen kolme romaaniaan ovat hyvä apuväline.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti