maanantai 25. marraskuuta 2019

Politiikka järjestäytyneenä rikollisuutena

James Ellroy: Levoton veri. Suom. Juha Ahokas. 736 sivua, Like.
Julkaistu Kansan Uutisissa 20.11.2009.

James Ellroyn Yhdysvaltain alamaailmaa käsittelevä trilogia tarjoilee pari tuhatta sivua huumeita, korruptiota, salamurhia ja salaliittoja. Ellroy sekoittaa faktaa ja fiktiota kertoessaan Yhdysvaltain politiikan käänteistä 1950-luvulta vuoteen 1972. Rikollisuus rehottaa ja pahimpia rikollisia ovat lainvartijat.

Trilogian päättävä Levoton veri ilmestyi Suomessa lokakuussa yhtä aikaa alkuperäisteoksen kanssa.
Trilogiaa voi pitää myös kvartettina, sillä kirjailijan edellisen sarjan, Los Angeles -kvartetin, viimeinen teos Hollywood – Suuri tyhjyys kertoo 1950-luvun kommunistivainoista ja muusta salakähmäilyistä. Muun muassa niistä vuosina 1968–1972 kertoo myös Levoton veri. Jos asian haluaa nähdä näin, niin Ellroy kirjoitti Yhdysvaltain rikollisen politiikan historiaa 20 vuoden ajan.

Sarjan edellisissä romaaneissa mafia ja FBI murhasivat presidentti John F. Kennedyn ja Ellroyn näkemyksen mukaan FBI:n johtaja J. Edgar Hoover ryhtyi johtamaan Yhdysvaltoja.

Levoton veri alkaa kesäkuussa 1968. Luodit ovat kaataneet myös Bobby Kennedyn ja Martin Luther Kingin. Ikäneidoksi kutsuttu Hoover on vähitellen sekoamassa, mutta hän valmistautuu vielä viimeiseen taistoon käynnistämällä operaatio Pahan Veljen. Sen tarkoituksena on mustamaalata ja tuhota mustien kansalaisoikeus-järjestöt.

Omalla tahollaan sekopäämiljonääri Howard Hughes tavoittelee omistukseensa Las Vegasin kasinoita mafian suosiollisella tuella. Erinäiset gangsterit taas haluavat menetetyn Kuuban tilalle Dominikaanisen tasavallan uudeksi suureksi pelikasinoksi.

Suuri peli kaikkien rikollisten hankkeiden varmistamiseksi edellyttää Richard Nixonin valintaa Yhdysvaltain presidentiksi. Yksi FBI:n hankkeista onkin romaanissa Nixonin vastaehdokkaan Hubert Humphreyn kampanjan sabotoiminen hauskoilla kepposilla.

James Ellroyn teksti on totutun kuumeista, irtonaista ja vetävää, voisi sanoa svengaavaa. Suomentaja Juha Ahokas on kääntänyt sen ihmeen taitavasti.

Erittäin kiinnostavasti Ellroy tuo eepoksessaan esiin amerikkalaiset kommunistit. Koskaan hänen kirjoissaan ei ole ollut yhtä uljasta naishahmoa kuin punainen jumalatar Joan Rosen Klein, vallankumoustaisteluiden veteraani, joka nyt yrittää saattaa valkoiset radikaalit yhteen etujoukkona pitämiensä mustien liikkeiden kanssa.

Romaanin lopussa valottaessaan Kleinin taustaa Ellroy tarjoaa pikakurssin myös siitä, miten Yhdysvaltain vallankumouksellinen vasemmisto 1900-luvun alkuvuosikymmeninä määrätietoisesti tuhottiin.

Alamaailma-trilogian viimeistä osaa jouduttiin odottamaan seitsemän vuotta. Odotus palkitaan. James Ellroyn näkemys Yhdysvaltain politiikasta vain yhtenä järjestäytyneen rikollisuuden muotona on kylmäävä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti