Pahuuden ytimessä

Marko Kilpi: Kuolematon. Gummerus 2013. 303 sivua.

Julkaistu Kansan Uutisissa 1.11.2013.

Elokuva-alalta Kuopioon poliisiksi kouluttautunut Marko Kilpi nousi salamana suomalaisen dekkarin kärkeen. Esikoisromaani Jäätyneitä ruusuja palkittiin heti vuoden parhaana kotimaisena dekkarina. Lisäksi kolme ensimmäistä kirjaa ovat keränneet muun muassa Savonia-palkinnon sekä Finlandia-ehdokkuuden.

Neljännessä romaanissaan Kuolematon yhteiskunnallisen todellisuuden kartoittamiseen kunnianhimoisesti suhtautuva Kilpi tarttuu taas isoihin aiheisiin – perhesurmiin ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Heti alussa ollaan toiminnan ytimessä. Kilven päähenkilö Olli Repo työparinsa Elias Kosken kanssa yrittää turhaan estää pikkurikollisen itsemurhaa. Heti perään he saavat tutkittavakseen pienen pojan hyväksikäyttötapauksen ja jollain lailla tapaukset alkavat kietoutua yhteen.

Kilvellä on paljon sanottavaa, mutta toisin kuin hänen aiemmissa romaaneissaan, yritys tunkeutua pahan ytimeen tuo liikaa painolastia kerrontaan.

Romaani maistuu liian teoreettiselta, kun Elias Kaski luennoi OIli Revolle sinänsä painavaa asiaa perhesurmista. Tai siitä, mitä pienen lapsen raiskausta tutkivan poliisin psyykelle tapahtuu, kun hän joutuu arvioimaan todisteena olevia tuhansia lapsipornokuvia ja rikosnimike on laimealta kuulostava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan hallussapito.

Vatsaa vääntävät teemat hukkuvat tällä kertaa teoretisoinnin lisäksi liian moniin yllättäviin yhteyksiin eri tapahtumien välillä, kerronnan hirveään kiireeseen sekä lopun pitkään ja tavanomaiseen takaa-ajoon.

Tuntuu kuin Kilpi ei olisi tällä kertaa osannut päättää, kirjoittaako tietokirjan vai poliisiromaanin. Aiemmissa töissään hän on yhdistänyt nämä kaksi puolta paremmin kuin kukaan muu Suomessa.