Roslund & Hellström: Kaksi soturia. Suomentanut Sanna Manninen. WSOY, 637 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 10.5.2013.
Suomen hallitus julkisti huhtikuussa järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen strategian. Sen pohjana olevan poliisin arvion mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 80 järjestäytynyttä rikollisryhmää, joissa on noin 970 jäsentä. Lisäksi noin 200–300 henkilöä pyrkii rikollisryhmän jäseneksi tai toimii yhteistyössä sellaisen kanssa.
Mitä on odotettavissa seuraavaksi? Jos Suomi seuraa tässäkin Ruotsin esimerkkiä, vain vähän yli 10-vuotiaat myyvät kohta huumeita ja piilottavat aseita liivijengien toimesta. He kun eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan ja siten täydellisiä apureita.
Lasten järjestäytynyt rikollisuus ei ole ruotsalaisessa Råbyn lähiössä enää amerikkalaisten elokuvien fantasiamaailmaa, vaan pelottavaa todellisuutta. Näin ainakin Anders Roslundin ja Börge Hellströmin uusimmassa trillerissä Kaksi soturia.
Ikävä kyllä Roslund & Hellströmin tavaramerkkeihin kuuluu vankka todellisuuspohja. Tässä tapauksessa esimerkiksi Ruotsin valtiollinen selonteko vuodelta 2010. Sen mukaan noin 5 000 alle 21-vuotiasta on vaarassa tulla rekrytoiduiksi rikollisiin verkostoihin.
Täysi-ikäisyyden ovat juuri ja juuri saavuttaneet myös alamaailman huipulle pyrkivät Leon ja Gabriel, joilla on myös keinot saavuttaa tavoitteensa. Heidän jenginsä lukuun keikkaa tekee 12-vuotias Eddie päästäkseen kuulumaan johonkin. Rakkaus ja veljeys ovat valheellisia, mutta koukuttavia lupauksia.
Ennen suurta päämäärää Leonin on paettava huipputurvallisesta vankilasta. Roslund & Hellström ovat maailmanmestareita lajityypissä, jossa kello tikittää kohti nollahetkeä. Niin nytkin. Tiheitä leikkauksia. Lyhyitä lauseita. Lakonista puhetta. Sitten räjähtävää, tyrmäävää toimintaa.
Sen jälkeen äkkipysäys. Roslund & Hellström syyllistyvät ruotsalaisdekkarien perisyntiin, ikääntyneeseen omissa traumoissaan rypevään komisarioon. Heidän Ewert Grensinsä on nuorena vahingossa aiheuttanut vaimonsa aivovamman ja surrut tätä vuosikymmenet tanssien työhuoneessaan yksin Siw Malmqwistin musiikin tahdissa. Tämä on jo kuudes romaani samasta asetelmasta.
Ewert Grensin tulo näyttämölle latistaa loistavana alkaneen rikosromaanin eikä se siitä enää uuteen liitoon nouse.
Mikä hukattu mahdollisuus. Ruotsalaisista komisario-ansan on välttänyt vain Jens Lapidus. Hänen Tukholma-trilogiansa säilyttää yhä paikkansa jengirikollisuutta käsittelevien dekkarien kovimpana saavutuksena ainakin Pohjoismaissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti