Julkaistu Kansan Uutisissa 16.4.2010.
Ammattinyrkkeilyssä oteltiin aiemmin viisitoista erää, jos ratkaisua ei sitä ennen saatu tyrmäyksellä. Kuntonyrkkeilyä neljännesvuosisadan harrastanut teatteriohjaaja Kalle Holmberg ei ole sattumalta päätynyt viiteentoista lukuun tiistaina ilmestyneessä kirjassaan Viimeinen erä.
Kirjassa on vahvasti testamentin ja yhteenvedon makua siitä, mitä elämä teatterin parissa antoi ja millaisia olivat työtoverit matkalla, joka työn osalta alkoi 1960-luvun alussa Ylioppilasteatterissa ja, jos kirjan nimi on otettava kirjaimellisesti, päättyi 30. lokakuuta viime vuonna Lintzissä Itävallassa Kristian Smedsin Mental Finlandin viimeiseen esitykseen.
Esityksen jälkeen ”himmeä mies” hankaa itseään suihkussa. Veden lisäksi virtaa ajatus menneeseen. 47 vuotta aikaisemmin hän pyrki Teatterikouluun, mutta ei päässyt kuin vasta toisella yrittämällä. Hetkeä ennen suihkua hän on riippunut viimeisen kerran ristillä Mental Finlandin hurjassa loppukohtauksessa.
Kulttuurin kuka kukin on
Kymmenen vuotta sitten ilmestyi Kalle Holmbergin ensimmäinen kirja Vasen suora. Niitä voi kutsua muistelmiksi. Viimeinen erä on samoista aineksista koostuva esseekokoelma, jossa hän pohdiskelee taiteellisessa elämäntyössä saatuja kokemuksia.
Niitä kokemuksia Holmbergilla riittää, onhan hän toiminut paitsi teatteriohjaajana ja -näyttelijänä, myös levylaulajana, klarinetistina sekä tv- ja oopperaohjaajana. Yhteistyökumppanit ovat yhden aikakauden kuka kukin on -sarjan kermaa suomalaisessa kulttuurissa: Kaj Chydenius, Esko Salminen, Jorma Hynninen vain joitakin mainitakseni. Eniten tilaa saavat silti lavastaja Måns Hedströmin, yli 20-vuotisen yhteistyökumppanin, muistosanat.
Yritys vangita välähdys
Hedströmiä muistellessaan Holmberg väläyttää myös ajatuksiaan ajalta, jolloin hän ensi kerran päätti jättää teatterin.
”Olin kadottanut uskon prosessin jatkuvaan uudistamiseen, uudelleen aloittamiseen. En löytänyt sijaa maailmasta, jossa viihde oli tylsistyttänyt naurun.”
Tuolloin Holmberg oli vasta vähän yli 60-vuotias. Pari vuotta myöhemmin Jorma Hynninen pyysi hänet ohjaamaan oopperan Risto Rytistä.
Holmberg oli heti valmis, ja tätä muistellessaan hän ehkä kiteyttää näkemyksensä teatterista kokonaisuudessaan: se on yritys vangita välähdys ajallisuutta tästä elämästä, jotta oppisi edes hitusen ymmärtämään elämää itseään.
Lähdön ja paluun kokemus vahvisti silti, että todellinen draama tapahtuu muualla kuin parrasvaloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti