maanantai 11. marraskuuta 2019

Mauno Saaren kirja pankkikriisistä on kuin trilleri

Mauno Saari: Näkymätön käsi. Gummerus.
Julkaistu Kansan Uutisissa 12.10.2006.

Suomen Dekkariseuran johtolankaraati, herätys. Jos jännitys on vuoden parhaan dekkarin kriteeri, niin se saattaa tänä vuonna löytyä tietokirjallisuuden puolelta.

Mauno Saaren Näkymätön käsi ei ole kokonaisesitys pankkikriisistä. Näkökulma on päinvastoin hyvin kapea, lähinnä kahden keskeisen miehen. Ehkä juuri siksi kirja on huippujännittävä, vaikka sen juoni ja loppuratkaisu on kaikkien tiedossa.

Mauno Saarella on ollut käytettävissään kriisin aikaisen valtiovarainministerin Iiro Viinasen päiväkirja ja tämä on ensimmäinen kerta, kun sitä käytetään julkisuudessa. Viinanen on kyllä kirjoittanut muistelmansa, mutta ei anna julkaista niitä.

Toinen kirjan päähenkilö on raskaasta teollisuudesta KOP:n viimeiseksi pääjohtajaksi siirtynyt Pertti Voutilainen, joka sai harkita asiaa puoli tuntia ja evääksi päätökselleen vahvasti väärät tiedot pankin todellisesta tilasta.

Ei kuulosta kovin vetävältä, mutta nimenomaan sitä Näkymätön käsi on.

Mauno Saaren kertomana tositarinasta kehkeytyy melkein remesmäinen trilleri. Sen lähtökohta on uhkaava, mahdoton tilanne (pankkikriisi), josta voi pelastua vain yhden miehen (Viinanen) neuvokkuudella. Vaikeina hetkinä agentin tärkeimpienkin työtovereiden (Esko Aho, Pertti Salolainen) määrätietoisuus horjuu ja omien joukossa on liuta pettureita (Kimmo Sasi, Ilkka Kanerva). Loppuratkaisussa sankarilla on edessään vuoren kokoinen este (ay-liike).

Kirjan ehdoton roisto ay-liikkeen ohella on kokoomuksen eduskuntaryhmää johtanut Kimmo Sasi.
Talvella 1993 Viinanen ja oppositioryhmien kansanedustajat neuvottelivat päiväkausia pankkituesta ja sen ehdoista. Oppositio vaati tuen ehtona miljardien markkojen elvytyspakettia. Kirjan mukaan neuvottelut eivät edenneet, koska Kimmo Sasi usutti sosialidemokraatteja vaatimaa lisää miljardeja uskotellen Viinasen lopulta taipuvan.

Kirjasta selviää myös se, miten Suomen kohtaloita hahmoteltiin isojen herrojen metsästysretkillä ja miten lehdistöä käytettiin hyväksi, kun oli tarve iskeä puukolla puoluetoveria kylkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti