Dan Brown: Murtamaton linnake. Suom.: Raimo Salminen. WSOY 2007. 389 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 1.6.2007.
Koodien ratkaiseminen jännärissä olisi hyvä idea, jos kirjoittaja osaisi asiansa. Dan Brown ylti ilmiömäiseen menestykseen Da Vinci -koodillaan, mutta nyt suomennettu esikoisromaani Murtamaton linnake jäi ilmestyessään 1998 ymmärrettävistä syistä vaille huomiota. Paitsi, että Brown on kirjoittajana kökkö, juonenkaan kuljettaminen ei ole hänen vahvoja alueitaan varsinkaan tässä ensimmäisessä romaanissa.
Epäonnistuminen on harmillista, sillä kirjan idea on sinänsä mainio. Se keskittyy Yhdysvaltain salaisista virastoista salaisimman, NSA:n, toimintaan. Juuri tuolloin 1990-luvun lopussa KU:ssakin kerrottiin paljon NSA:n Echelon-järjestelmästä, jolla Yhdysvallat salakuunteli elektronista viestiliikennettä kaikkialla maailmassa. Muun muassa europarlamentin tutkimuskomiteakin vahvisti, että tällainen järjestelmä on todella olemassa, mutta Suomessa asia ei herättänyt juuri kiinnostusta.
Dan Brownin jännärissä NSA:n toiminta on vakavasti uhattuna, koska joku on upottanut sen koodinmurtajaan viruksen, joka uhkaa saattaa sen toimintakyvyttömäksi. Mikä pelottava näköala: USA ei voisikaan enää salakuunnella muuta maailmaa.
Dan Brown sortuu vauhdikkaassa romaanissaan jännityskirjailijan alkeisvirheeseen. Suunnattoman tuhon voi estää vain yksi mies, ja hän on tähän tehtävään täysi amatööri. Silti hän onnekkaiden sattumien ja nerokkaan päättelyn avulla onnistuu pääsemään tuhoisan koodin jäljille Espanjassa, vaikka ei edes oikeasti tiedä, mitä on sieltä etsimässä.
Viisikon ja Neiti Etsivän tasoinen kirja muuttuu aikuisten jännitysromaaniksi, kun siinä on tuplasti enemmän sivuja. Paitsi, että Viisikot ovat oikeasti jänniä Tai ainakin siltä tuntui silloin joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti