keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Millennium -sarja päättyy täydellisesti

Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti. Suomentanut Marja Kyrö. WSOY 2008. 698 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 19.6.2008.

Siinä on kolme osaa, yhteensä 1 850 sivua, ja se on paras koskaan kirjoitettu rikosromaani. Sillä vaikka Stieg Larssonin Millennium on trilogia, niin käytännössä kyseessä yksi yhtenäinen tarina.

Juuri suomeksi ilmestynyt finaali, Pilvilinna joka romahti, on täydellinen ja täyteläinen päätös tarinalle, joka alkoi muodoltaan klassisena salapoliisiromaanina Miehet jotka vihaavat naisia ja jatkui toiminnallisella Tyttö joka leikki tulella -kirjalla.

Pilvilinna joka romahti on puolestaan hyytävä poliittinen trilleri. Larssonin mukaan ruotsalainen kansankoti oli pilvilinna, jonka kulisseissa turvallisuuspoliisin äärimmäisen salainen osasto eli omaa elämäänsä itse itseään ohjaten. Sen toiminta muistuttaa todellisessa elämässä jo 1970-luvulla paljastunutta IB-vakoilujuttua, mutta romaanissa ”totaalipuolustuksella” on myös lupa tappaa.

Täysin puskista jännityskirjailijana markkinoille tullut toimittaja Stieg Larsson osoitti taitojaan laajalla skaalalla kirjoittamalla romaanisarjansa jokaisen osan eri tyylilajilla.

Varsinaisesti Larsson tunnettiin Ruotsissa rasismia ja äärioikeistoa vastustaneena toimittajana. Jännäreitä hän kirjoitti eläkepäiviensä turvaksi.

Ja kyllä turvaa onkin kertynyt. Maailmalla menestynyttä sarjaa on myyty jo viisi miljoonaa kappaletta. Mutta Larsson ei kirjan menestyksestä nauti. Hän kuoli sydänkohtaukseen vain 50-vuotiaana ennen kuin ensimmäinenkään kirjoista ehti ilmestyä.

Nyt perikunta riitelee kirjojen tuottamista miljoonista.

Stieg Larsson itse aikoi jättää paljon pienemmäksi luulemansa omaisuuden uumajalaiselle kommunistiyhdistykselle.

Sankaritoimittaja Mikael Blomqvistin ja tunnehäiriöisen hakkerin Lisbeth Salanderin tarina päättyy näyttävästi. 700 sivua aikaisemmin Pilvilinna alkaa suoraan siitä, mihin edellinen romaani päättyi. Lisbeth Salander kiidätetään sairaalaan luoti päässään yhdessä isänsä Aleksander Zalatsenkon kanssa, jolla on kirveen iskemä kasvoissaan. Isä ja tytär ovat yrittäneet tappaa toisensa.

Jo edellisessä romaanissa kävi selväksi, että väärällä nimellä Ruotsissa elänyt Zalatsenko on 1970-luvulla Neuvostoliitosta Ruotsiin loikannut sotilastiedustelun agentti.

Nyt Stieg Larsson räväyttää hänen tarinansa lukijalle heti kirjan alussa. Ruotsin turvallisuuspoliisissa toiminut huippusalainen ja laiton Sektio on suojellut ja käyttänyt Zalatsenkoa kaikki vuodet. Hänen salaisuutensa säilyttämiseksi Lisbeth Salander tuomittiin väärin perustein pakkohoitoon 12-vuotiaana ja on holhouksen alainen vielä aikuisenakin.

Ja nyt salaisuutensa säilyttämiseksi Sektio yrittää haudata Salanderin lopullisesti psykiatriseen pakkohoitoon. Mutta vastassa ovat tinkimättömät lehtimiehet, jotka lööppijournalismin sijaan haluavat paljastaa vääryydet.

Mikä kaunis illuusio.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti