Julkaistu Kansan Uutisissa 18.11.2005.
Jerry Cottoneita kirjoittaneen oululaisen Ari Paulowin ensimmäinen ”oikea” jännityskirja Viidakkojuoksu vuosi sitten oli mukava tuttavuus. Kunnon pulp fictionia rennolla otteella, erinomaista dialogia ja luistava tarina ilman pohjoismaisiin nykydekkareihin kuuluvaa maailmantuskaa.
Siksi on harmi, että Paulowin Kuolonkeinu ei yllä samaan pakottomuuteen. Kotimaiset konnat ja donnat eivät tällä kertaa riittäneet, vaan tarinaan on pitänyt ympätä nykyisin vähän jokaiseen jännäriin kuuluvaa kansainvälistä terrorismia, ja kaiken lisäksi kömpelösti. Terroristit ja terroristien kohde paljastuvat lukijalle jo alkumetreillä. Ja kun tulee loppukiihdytyksen aika, niin tarinan minä-kertoja, yksityisetsivä Jesse Hackman, alkaakin jaaritella sitä, mistä tähän kirjaan aivan liian monimutkaisissa juonikuvioissa on oikeasti kysymys.
Tarinan alku on kyllä vetävä. Oululainen erityiskoulun opettaja Peter Tenojoki antaa Jesse Hackmanille mitä omituisimman toimeksiannon. Hän palkkaa yksityisetsivän selvittämään, onko itse tehnyt kaksi murhaa.
Jutun selvittäminen vie Hackmanin kiertueelle Oulun vähemmän loistokkaisiin kapakoihin, mutta ei samalla tavalla kapakkajorinoihin kuin Reijo Mäen Vareksen, vaan Paulowin kirjat ovat enemmän sukua Tapani Baggen hienoille kuvauksille Hämeenlinnan roistojen maailmasta. Mutta siinä, missä Baggella on silmää vivahteille ja kaunokirjallista lahjakkuutta, pistää Ari Paulow nyrkit ja välillä kättä pidemmätkin laulamaan. Ja se on ihan okei. Niin tällaisessa kirjassa pitääkin.
Jälleen kerran täytyy ihmetellä yksityisetsivien menestystä naisten parissa. Usein krapulaisesta ja epäilemättä vanhalle viinalle haisevasta Jesse Hackmanista välillä suorastaan kamppailevat toinen toistaan upeammat kurvittaret.
Kiinnostavaa Ari Paulowin dekkareissa on myös niiden tietty poliittinen epäkorrektius. Jonkinlainen kirjailijan omakuva, Liverpool-pubia pitävä Arttu-serkku pauhaa, miten naiiveja ja typeriä ”edistykselliset” yhteiskunnalliset aktivistit ovat. Arttu myös esittää varteenotettavan kysymyksen, jonka pilkka sattuu myös tämän kirjoittajan nilkkaan:
”Aktivistien mielestä metrojunien ja lentokoneiden räjäytykset eivät sitten vissiin loukkaa kenenkään oikeuksia. Vai oletko koskaan kuullut terrorismin vastaisesta mielenosoituksesta?”
Sinänsä kiinnostavaa ja avarakatseista, että juuri Like julkaisee Ari Paulowin dekkarit, onhan Like myös kaikenlaisten ”aktivistikirjojen” suurin kustantaja Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti