Julkaistu Kansan Uutisissa 14.1.2005.
Alkaa jo tuntua itsensä toistamiselta, mutta ei voi mitään. Ilkka Remeksen tämän(kin) syksyn uutuus on täysosuma.
Hiroshiman portti täyttää kaikki remesmäisen jännärin toiveet. Se on liukas liikkeissään, jännittävä ja loppuaan kohti kiihtyvä.
Mutta tällä kertaa Remes on jotakin enemmän. Se Hiroshiman portti, jota EU:n rikostiedusteluyksikön Antti Korpi, CIA ja Kiinan tiedustelupalvelu jäljittävät, on tieteen huippusaavutus (jota tässä ei voi paljastaa), ja sen kautta Remes pohtii tieteen etiikkaa. Miksi niin suuri osa tieteestä ja huipputiedemiehistä on valjastettu mahdollisimman suuren joukkotuhon palvelukseen? hän kysyy.
Eikä tämä ole ainoa teema, jolla Ilkka Remes poikkeaa muiden kansainvälisten agenttikirjailijoiden oikeistolaisesta arvomaailmasta.
Hän pohtii Suomen ensimmäisenä maana maailmassa tekemää päätöstä ydinjätteiden loppusijoittamisesta kallioperään ja kysyy, miten on mahdollista tehdä satojentuhansien vuosien päähän ulottuvia ratkaisuja, kun ihmiskunnan kokemukset koneista ovat vain runsaan sadan vuoden ikäiset ja kehittyneemmästä teknologiasta vain muutaman vuosikymmenen ikäiset.
Myös talouden Kiina-ilmiö saa Remekseltä kärjekkään kommentin:
”Kiina oli Novakin silmissä epäsikiö: yhtä aikaa kommunistinen, kapitalistinen ja feodaalinen. Puolue oli myynyt kansalaisensa länsiyhtiöiden tuotantolaitosten orjiksi, jotka pidettiin hiljaisena kepillä ja porkkanalla — väkivaltakoneistolla sekä puhelimilla, tv-viihteellä ja unelmilla omasta autosta ja asunnosta.”
Se, mitä ei pitänyt olla olemassa
Jälleen kerran on pakko ihailla Ilkka Remeksen tapaa löytää todellisuudesta uskomattomia mutta käynnissä olevia tuhohankkeita, jotka hän sitten kietoo jännärinsä osaksi.
Kun lukija on saanut Remeksensä luettua ja tietää, mistä siinä on kysymys, niin sen jälkeen kannattaa etsiä internetistä käsiinsä San Francisco Chronicle -sanomalehti 4. lokakuuta 2004. Sen mukaan Yhdysvaltain ilmavoimat käyttää kaikessa hiljaisuudessa miljoonia dollareita kehittääkseen juuri sen, mitä Remeksen kirjan takakannen mukaan ”ei pitänyt olla olemassa.”
Koska Ilkka Remes pyytää Hiroshiman portin jälkisanoissa kirjasta työkseen kirjoittavia olemaan paljastamatta sen teemoja, ei asiasta sen enempää tässä.
Science fictionista superaseiksi
Jo Hiroshiman portin sivulla 76 vastaan tulee kirjainlyhennelmä DARPA. Tämä on jälleen näitä Ilkka Remeksen mainioita löytöjä todellisuudesta, joka on tarua ihmeellisempää.
DARPA, Defense Advanced Research Projects Agency kehittää Yhdysvaltain puolustushallinnolle tieteellis-teknisiä hankkeita, ja Remeksen mukaan nimenomaan hankkeita, joita muualla pidetään naurettavina ja utopistisina. Viraston kiinnostus ulottuu parapsykologiasta fysiikkaan ja kemiaan.
1950-luvulla perustettu DARPA oli kylmän sodan aikana Yhdysvaltain tieteellis-tekniset aivot.
Ja mielenkiintoisia hankkeita DARPAlla on käynnissä parhaillaankin.
Sotilasteolliseen kompleksiin erikoistunut Columbian yliopiston tutkija Nicholas Turse totesi kuukausi sitten Mother Jones -lehdessä, ettei DARPAlle mikään ole niin science fictionia, etteikö sitä kannattaisi tutkia. Nyt virastossa kehitellään aseita, jotka otetaan käyttöön joskus vuosina 2025 - 2050.
Hankkeiden mielikuvituksellisuudesta kertoo se, että 85 - 90 prosenttia tutkimuksista epäonnistuu. Valopäät voivat saada rahoitusta melkein mihin tahansa hankkeisiin kunhan se täyttää yhden vähimmäisehdon: tutkimuksen on jollain tavalla edistettävä Yhdysvaltain vihollisten tappamista.
Mutta DARPAn tutkimusten tuotteena on syntynyt Los Angeles Timesin mukaan myös ihan järkeviä keksintöjä, kuten GPS-paikannus ja tietokonehiiri.
Halutaan pestata väsymätön sotilas
Viime vuonna DARPA käytti 3 miljardia dollaria noin 200 tutkimushankkeeseen, jotka käsittelivät muun muassa avaruusaseita ja miehittämättömiä lentokoneita.
Mutta myös muuta.
Nicholas Tursen mukaan Yhdysvaltain armeija on jo pitkään haaveillut sotilaasta, joka pystyisi taistelemaan väsymättä 24 tuntia vuorokaudessa. Sitäkin kehitellään tietysti DARPAssa. Tavoitteena on lentäjä, joka pystyisi lentämään 30 tuntia yhtäjaksoisesti, erikoisjoukot, jotka voisivat toimia aktiivisesti 48 - 72 tuntia sekä edistyneet maajoukot, jotka pärjäisivät viikkoja 3 tunnin yöunella. Ja kaikki tämä lääkkeillä, jotka ehkäisevät unen tarvetta ja unettomuudesta aiheutuvia sivuvaikutuksia.
Ihan vielä tavoitteita ei ole saavutettu. Vuonna 2002 keinotekoisesti valveilla pidetyt amerikkalaiset hävittäjälentäjät pudottivat vahingossa ohjuksen kanadalaissotilaiden harjoitusleiriin Afganistanissa. Neljä kanadalaista kuoli ja kahdeksan haavoittui.
Taistelukentillä ruokahuolto on ongelma. DARPAn vanhoihin keksintöihin kuuluu voileipä, joka säilyy pilaantumatta kolme vuotta. Uusi keksintö on kokonainen valmisateria, jonka sotilas laittaa syömäkelpoiseksi virtsaamalla pakkauksen päälle.
Lepakkopommi jäi suunnitelmaksi
Myös nykyistä tehokkaampi tappaja on kehitteillä useissa amerikkalaisissa yliopistoissa DARPAn rahoituksella. Ongelmana ovat moraalisista ongelmista, syyllisyydestä ja peloista kärsivät nykysotilaat, jotka eivät aina ole valmiita tappamaan. Näihinkin vaivoihin on nyt kehitteillä lääkitys.
Myös eläinkunnan valjastaminen sotilaskäyttöön on DARPAn ehtymättömän mielenkiinnon kohteena ja tällä alalla on pitkät perinteet jo toisesta maailmansodasta lähtien. Silloin Yhdysvaltain laivasto kehitti Project X-ray -nimisen hankkeen, jossa Japaniin olisi hyökätty lepakoilla.
Ajatuksena oli varustaa suuri joukko lepakoita aikapommeilla ja vapauttaa ne suurten japanilaiskaupunkien yllä juuri ennen aamunkoittoa. Valoisan tultua lepakot olisivat etsineet pimeää talojen rakenteista ja räjäyttäneet ne.
Ohjelmaa testattiin Yhdysvalloissa, mutta atomipommi vei voiton lepakkopommeista.
DARPAn mielenkiinnon kohteena ovat nyt rotat, linnut ja hyönteiset. Rottia osataan jo kauko-ohjata niiden aivoihin kiinnitettyjen sirujen avulla. Ja onhan delfiinejä jo käytettykin merimiinojen etsimiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti