Julkaistu Kansan Uutisissa 14.1.2005.
Iltapäivälehtien lööpit kirkuvat ja jutut ovat skandaaleja täynnä, kun Juha Numminen tekee paluun jännäriareenalle kuuden vuoden tauon jälkeen. Pitkän linjan lehtimiehen käsitys ammattikunnastaan ei ole erityisen korkealla.
Täydessä ymmärryksessä on Nummisen seitsemästoista dekkari. Sen päähenkilöt ovat vanhat tutut rikoskomisario Kippo Kemppainen ja Iltalehden toimittaja Make Sarkala.
Vuosien tauosta huolimatta tallella ovat myös nummismainen iskevyys ja ajankohtaisuus. Hän kirjoitti Helsinkiin iskevästä Pietarin mafiasta jo vuonna 1992 (Painajainen Pietarista), puoli vuotta ennen vuoden 1995 eduskuntavaaleja aiheena olivat ministerimurha ja poliittiset skandaalit (Kuollut ei kukkia kaipaa), ja laman jälkeisellä nousukaudella liikuttiin bisneskiitäjien maailmassa (Älä usko unelmiin).
2000-luvun ensimmäisessä dekkarissaan Juha Numminen kuvaa murhien ohella pikkukaupungin sisäsiittoista liike-elämää, jossa kaikki bisneshait ovat enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä, petollisia, piittaamattoman kovia ja salaisuuksia täynnä. Kuva omistajia paapovasta ja työntekijöitä irtisanovasta Suomesta vuonna 2004?
Kovaotteisen menestyvän rakennusyrittäjän Samuel Helteen urheilijatytär murhataan ja isä vannoo kostoa. Helteen perheeseen kuuluu kolme kaunista tytärtä, uusi missivaimo, pornolehteä toimittava poika entisestä avioliitosta ja isä, jolla on raaka menneisyys.
Tämä värikäs henkilögalleria on kuitenkin vasta alkua. Pikkukaupunki suorastaan kuhisee epäilyttäviä tyyppejä, joilla on syynsä tuhota Helteen uusperheen idylli. On rakennusyrityksen tyytymätön talousjohtaja, Helteen tytärten menestyksestä mustasukkainen lapsuuden ystävä, tyttärille omista syistään kaunaa kantava näyttelijä, autoliikkeen toimitusjohtaja...
Täydessä ymmärryksessä on mitä perinteisin dekkari. On murha, johon oikeastaan kaikki kirjan henkilöt voisivat olla syyllisiä, ja on poliisikaksikko, joka selvittää murhan. Siinä se. Lisänä on vain häikäilemätön iltapäivälehden toimittaja, joka ui Helteen perheen lähipiiriin vanhan rakennusneuvoksen elämänkerran kirjoittajana.
Näillä perinteisillä aineksilla Juha Numminen pitää lukijan pihdeissään loppuun asti. Kuka sen teki? Siinä riittää jännitettävää, vaikka kirja ei parasta Nummista olekaan. Pikkukaupungin mahtimies Samuel Helle ei ole yhtä vangitseva hahmo kuin Nummisen parhaat pahan tekijät; Pahan tekijän kiltti ja hiljainen naisia tappava Eko, Kuningas Kärpäsen aatteellinen fanaatikko tai henkilökohtaisia kärsimyksiään kostava Tulikoura.
Jotenkin Nummisen iskevä tyyli vaatii taustakseen Helsingin kokoisen kaupungin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti