Marlon Brando Maunulassa

Kari Hotakainen: Sydänkohtauksia eli kuinka tehtiin Kummisetä. WSOY 1999.
Julkaistu Kansan Uutisissa 4.11.1999.

Sydänkohtauksia on tavattoman hauska kirja paitsi silloin, kun se menee riipaisevaksi.
 Vuonna 1991 ilmestyneen Buster Keaton —kirjansa tavoin Kari Hotakainen keksii jälleen historiaa uusiksi.
 Nyt eletään 1970-luvun alkua. Aloitteleva elokuvaohjaaja Francis Ford Coppola joutuu mafiapoliittisista syistä siirtämään seuraavan elokuvansa kuvaukset Helsinkiin ja siellä kaupungin pohjoislaidalla sijaitsevaan Maunulan lähiöön. Elokuvan on määrä kertoa mafiaperheen tarina ja filmiyhtiön vastustuksesta huolimatta päähenkilöksi palkataan tunnettu näyttelijä Marlon Brando.
 Kirjan päähenkilö ei kuitenkaan ole Brando, vaan ehkä työtön laitosmies Raimo Kytöniemi. Hänen elämänsä täyttävät elokuvat, "joissa aseet puhuvat ja miehet vaikenevat." Väkivaltaelokuviin hurahtanut Raimo käyttää päivänsä soittelemalla television ohjelmapäivystykseen Suomen Elokuvakatselijoiden liiton edustajana ja vaatien lempielokuviensa uusimista.
 Kytöniemen syvälle käyvän tuskan ymmärtää jokainen, jonka kotihyllystä löytyy yli 800 elokuvan valikoima. Antiikkisella 1970-luvulla lempielokuviaan odottava ihminen oli todellakin kahden tv-kanavan tarjonnan varassa.
 Varmaankaan tuolla tiedostavalla ja informatiivisella vuosikymmenellä tv-johtajat eivät edes ymmärtäneet jännityselokuvien arvoa?
 Mutta jännityselokuviakin enemmän Raimo rakastaa ja vaatii uusittavaksi Mikko Niskasen elokuvaa Kahdeksan surmanluotia. Toiminnan miehenä hän myös kirjoittaa Niskaselle pitkiä kirjeitä, joissa esittelee vuolaasti omia näkemyksiään suurteoksesta.
 Kytöniemen kauhistus taas ovat ruotsalaiset elokuvat, joissa keski-ikäinen pariskunta setvii välejään saaristossa keskellä myrskyistä merta.

Lohtander Kummisetään?

Kirjan toiseksi ja ehkä sittenkin tärkeimmäksi päähenkilöksi kohoaa Raimon vaimo Ilona Kytöniemi. Aluksi tämä lapsiaan päiväkotiin ennen työpäivää ja päiväkodista jälkeen työpäivän ja kauppareissun kotiin raahaava nainen tuntuu niuholta. Hän ei ymmärrä miehensä hienoa elokuvaharrastusta, vaan valittaa lapsenhoidosta, yövalvomisesta ja sen sellaisesta.
 Mutta kuten arvata saattaa, perheen elämä menee tolaltaan, kun kaupunkiin saapuu amerikkalainen elokuvaryhmä, joka ei toden totta tee elokuvaa, jossa ihmissuhteet selvitetään keskustelemalla saaristossa.
 Raimo Kytöniemen onni ei pääty tähän. Filmiryhmän suomalaiseksi koordinaattoriksi on palkattu itse Mikko Niskanen.
 Nyt Kytöniemi yrittää vaikuttaa kaiken keinoin elokuvan lopputulokseen. Hänestä parasta olisi, jos Kummisetään saataisiin voimakkaammin mukaan Mikko Niskasen näkemys ja näyttelijäkaartiin mm. Oiva Lohtander ja Esko Hukkanen.

Nainen ottaa ohjat

 Samalla kun Raimo Kytöniemi sotkee itsensä yhä syvemmälle elokuvaunelmiinsa, kasvaa Ilona Kytöniemestä tapahtumien ja kirjan, ja miksei suomalaisen kirjallisuudenkin, todellinen voimahahmo.
 Kaiken ilottelun keskellä Kari Hotakainen kuvaa hirveitä työ- ja päiväkotiin lähtöaamuja juuri sellaisina kuin ne joskus ovat. Ilonan uupumus suorastaan kaatuu päälle ja loppua kohden Sydänkohtauksia ei hihitytä juuri ollenkaan.
 Mutta siinä missä mies uupuu ja vikisee, nainen toimii. Ilona esittää elokuvantekijöille painavasti näkemyksensä, että Kummisedästä puuttuu kunnon naisrooli.
 Hän myös järjestää Petteri-poikansa elokuvan suureen loppukohtaukseen Al Pacinon esittämän Michael Corleonen kummipojaksi Anthony Corleoneksi.
 Kytöniemet eivät ole Corleoneja eikä elämä elokuvaa. Vaikka Kytöniemilläkin on hengenlähtö lähellä ennen kuin kirja saadaan loppuun, katsovat he lopulta yhdessä Bio Maunulassa elokuvaa Kummisetä. Ilonan mielestä elokuva on huono, koska siinä valehdellaan ja ammutaan liikaa.