Julkaistu Kansan Uutisissa 9.6.2006.
Mediahuomiosta päätelleen monipuolisen kirjailijan Eppu Nuotion ensimmäinen dekkari on vuoden tapaus jännärien saralla. Tässä(kin) tapauksessa media on väärässä.
On kyseenalaista, onko Musta varsinaisesti dekkari ollenkaan. Murha jää taustalle, kun päähenkilö Pii Marin viihtyy huonosti lounaissuomalaisessa Yleisradion aluetoimituksessa. Dekkarin sijaan Musta tuntuu jotenkin tyttökirjalta, vaikka en ole niitä koskaan lukenutkaan.
Vajaaksi jää myös romaanin rasismi-teema, vaikka Pii on joutunut jättämään Helsingin uutistoimituksen juuri ihonvärinsä takia. Millaisten uhkailujen kohteeksi hän joutui? Miten ne liittyivät juuri ihonväriin? Eikö poliisi tehnyt mitään? Kuka soittaa edelleen salaperäisiä puheluja Piin kännykkään? Kuka näyttää vainoavan häntä uudessa kotikaupungissakin?
Paljon langanpätkiä, joihin kirjailija olisi voinut tarttua, mutta jotka jäävät harmillisen avonaisiksi.
Harmi, sillä parhaimmillaan Musta kuitenkin kulkee komeasti ja osoittaa, että oikean kirjailijan käsissä dekkari saa uusia ulottuvuuksia lajityyppinä. Tässä tapauksessa kirja on kylläkin enemmän nuoren naisen kasvukertomus kuin mikään rikosromaani.
Takakannessa hehkutettu sarjamurhaaja-teema lässähtää lopullisesti Mustan loppuratkaisussa. Sen luvataan olevan yksityiskohtiaan myöten uskottava, mutta minusta mitään näin keinotekoista rakennelmaa ei ole kyhätty kokoon vuosiin.
Yleisradion aluetoimintaa Eppu Nuotio näyttää tuntevan hämmästyttävän hyvin. Kirjan parasta antia onkin pienen ja olemassaolostaan kamppailevan toimituksen ilmapiirin kuvaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti