Julkaistu Kansan Uutisissa 4.11.2005.
Menneisyyttään ei pääse pakoon. Kaiken muun voit ostaa, mutta et menneisyyttä.
Näin toimittaja-kirjailija Matti Rönkä luonnehti kolmannen kirjansa teemoja kustantajan tilaisuudessa muutama viikko sitten.
Röngän päähenkilölle, inkeriläiselle paluumuuttajalle Viktor Kärpälle, käy juuri näin. Bisnes Suomessa kukoistaa ja liiketoimet ovat melkein laillisella tolalla. Sitten menneisyydestä saapuu kaksi pietarilaista ”bisnezzmiestä”, jotka väittävät, että Viktorin yritykset kuuluvat heille. Sanojaan he painottavat polttamalla Viktor Kärpän talon.
Ripeästä alusta saadaan syy lähettää Viktor Kärppä ja hänen vanha kaverinsa, poliisi Teppo Korhonen odysseialle halki Suomen ja sitten rajan yli Karjalaan selvittämään tilit. Matkalla puna-armeijassa erikoiskoulutettu Kärppä tarvitsee kaikkia taitojaan ja vanhoja kontaktejaan, mutta rikosromaanilta Ystävät kaukana tuntuu vain alussa ja lopussa.
Pääasiat ovat muualla. Yksi taso on eriparisen Kärpän ja Korhosen kaiken kestävä ystävyys hankaluuksien ja kulttuurierojen keskellä.
Toinen Matti Röngän toisaalla tässä lehdessä mainitsema Kärpän ulkopuolisuus valtakulttuurin keskellä. Romaanissa Rönkä pistää Kärpän muistelemaan, miten hän on yrittänyt sopeutua juomaan tuttavapiirissä valkoviiniä omenapuiden alla ja myötäilemään heidän puheitaan.
”Ja kaikki vain sen takia, että kukaan ei voisi sanoa, että selvä roisto tai mikä lienee tukihuijari ja sosiaalipummi. Tai olevinaan, naisten naurattaja, Uhtuan Shemeikka perkele. Ja ennen kaikkea, että kukaan ei sanoisi ryssäksi.”
Kolmas, ehkä sittenkin painavin taso voisi olla Kärpän ja Korhosen ystävyyden vastapainona menneisyydestä takaisin tulevan ystävän petos ja sen aiheuttama järkytys. Vaikka mitä tulisi, ystävää ei saa pettää.
”Ja tavaraa maailmassa riitti, rahalla sai uutta. Mutta rakkaita ihmisiä ei. Heitä ei saanut asettaa vaaraan meidän bisnestemme ja väliemme takia.”
Matti Rönkä on suomalaisista dekkaristeista kirjallisimpia. Ei sillä, että ”oikea” kaunokirjallisuus olisi jotenkin arvokkaampaa kuin dekkari, mutta Rönkä ylittää kirjoittajanakin lajityyppien rajat kevyesti. Senkin takia Viktor Kärppää on saatava lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti