Julkaistu Kansan Uutisissa 4.11.2005.
Maailman suurimman elintasokuilun sanotaan olevan Suomen ja Venäjän raja, mutta kokonaisuutena katsoen Yhdysvaltojen ja Meksikon raja lienee vielä pahempi. Kokonaisuuteen pitää lukea amerikkalaisten yritysten rajan taakse perustamat halpatuotantoalueet, joissa paitsi riistetään ihmistä, pilataan myös maa, vesi ja ilma.
Meksikon riistotehtaiden maailmasta nousee Suomessa täysin tuntemattoman Kem Nunnin viides romaani, tuoreeltaan suomennettu Tijuanan aallot. Romaanin toinen elementti ovat vesi ja surffaus. Ensimmäisten kirjojensa perusteella Nunnin tyyliä on kutsuttu käsitteellä surf noir.
Entinen lainelautailija on myös Tijuanan aaltojen toinen päähenkilö, matofarmari Sam Fahey, joka löytää Tijuanan hiekkasärkiltä pahoin hakatun naisen. Tämä on amerikkalaisomisteisia hikipajoja tutkinut Magdalena Rivera, joka on tullut astuneeksi liian isoille varpaille.
Vielä kirjassa on kolmaskin keskushenkilö, amerikkalaisen yrityksen hitaaseen kuolemaan tuomitsema Armando Santoya. Hän päällystää tehtaassa auton ratteja nahkapäällysteellä. Nahka kiinnitetään liimalla, ja kaikki tehtaan työntekijät ovat työpäivän jälkeen sekaisin liima- ja liuotinhöyryistä.
Tehtaasta Armando löytää myös vaimon ja heille syntyy poikavauva, jonka selän peittää kasvain. Leikkauksessa tarvittavaan verensiirtoon Armandon veri ei kelpaa, koska se on niin myrkyttynyt. Mikä sen on myrkyttänyt? Henkilöstöpäällikön mukaan eivät ainakaan tehtaassa avoimissa astioissa säilytettävät tinneri, lakkabensiini, liuottimet eikä liima. Sellaista vain sattuu ja ehkä se johtuu perintötekijöistä.
Kolmikon tiet kohtaavat, kun sekopäinen Armando ryhtyy jahtaamaan Sam Faheyn suojissa olevaa Magdalena Riveraa, koska luulee tämän vieneen lapsensa. Ajojahdissa Tijuanan aallot näyttelevät ratkaisevaa osaa.
Kem Nunnin romaani kuuluu niihin, jotka rikkovat dekkarin ja laajemminkin rikosromaanin käsitettä. Toisin kuin perinteisissä jännäreissä, sen aiheena on oikeastaan rikos ihmisyyttä vastaan eikä siitä joudu kiinni juuri koskaan.
Ja miksi ei? Koska jokaista, joka yrittää saada liikeyrityksiä edesvastuuseen, pidetään kehityksen vastustajana, kuuluu yksi Tijuanan aaltojen avainlauseista.
Entä se surffaus?
Kyllä Kem Nunn julistaa senkin filosofiaa. Lainelautailu on harmonista yhteiseloa meren ja oikeastaan kaikkien luonnonvoimien kanssa, Sam selittää Magdalenalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti