perjantai 8. marraskuuta 2019

Soininvaaran loppupaukusta suutari

Taavi Soininvaara: Pimeyden ydin. 412 sivua. Tammi.
Julkaistu Kansan Uutisissa 4.11.2005.

Taavi Soininvaaran vuonna 2000 alkanut ura jännityskirjailijana on ainakin laadun puolesta noussut vuosi vuodelta ja vientimenestystäkin on tullut Saksassa.

Valitettavasti kuudes Soininvaara tuottaa ensi kertaa pettymyksen. Kirjailija rakentaa suurta kuviotaan huolella yli 300 sivua, mutta kun tarinan pitäisi sitten huipentua terrori-iskuihin, jotka nostavat koko islamilaisen maailman pyhään sotaan, niin tuleekin tussahdus. Tarina loppuu kuin seinään, koska neuvokkaat suomalaiset ja englantilaiset agentit ovat sittenkin islamisteja ovelampia.

Tämä on todella harmi, sillä Taavi Soininvaara rakentaa tapansa mukaan poikkeuksellisen mielenkiintoista ja ajankohtaista trillerikuviota moninkertaisine harhautuksineen. Tällä kertaa runsaaseen henkilögalleriaan kuuluu mm. englantilaisen jalkapallojoukkueen omistava oligarkki, jonka huumeet vyöryvät Eurooppaan, omaa taisteluaan käyviä kurdeja sekä ennen kaikkea Irakissa brittien johtamassa Camp Buccan vankileirissä kidutettu Adil al-Moteiri, joka on menettänyt lähes koko sukunsa liittouman pommituksissa.

al-Moteirilla on suunnitelma, joka ei hänen omasta mielestään ole kosto, vaan vääryyksien korjaamista.

Taavi Soininvaara esittelee al-Qaidaakin vaarallisemman terrorijärjestön Takfir wal Hijran, joka nykytrillerin vaatimusten mukaisesti ei ole kirjailijan omaa keksintöä, vaan oikeasti olemassa. Egyptissä 1960-luvulla perustetun ryhmän organisaatiosta ei tiedetä juuri mitään, mutta se käy pyhää sotaa vielä fundamentalistisempien periaatteiden mukaan kuin useimmat muut ääriryhmät. Aseellisen taistelun kohteena ovat juutalaiset, kristityt ja vääräoppiset muslimit.

Järjestön terroristien sanotaan pyrkivän soluttautumaan länsimaihin ja heillä on oikeus olla noudattamatta islamilaista lakia, jos se edesauttaa länsimaiden tuhoamista. 9/11-terroristit Mohammed Attan johdollahan herättivät huomiota muslimille epätavallisella käytöksellään.

Taavi Soininvaaran vakiosankari, Suojelupoliisin ylietsivä Arto Ratamo ei ole uutuudessa niin keskeisellä sijalla kuin aiemmissa romaaneissa. Etualalla on nyt kokonaisen ryhmän toiminta.
Ratamon kotipiirin runsas läsnäolo Soininvaaran kirjoissa on joskus tuntunut liioitellulta, mutta ei enää. Kun trillerien suunta käy kohti yhä kylmempää teknologiaa, on tällainen tietty kotikutoisuus kääntymässä valtiksi. Salaisilla agenteillakin on perhe ja joskus maailman voivat pelastaa muutkin kuin se sama mies, joka on tehnyt tempun jo monta kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti