Sanoitus: Ismo Alanko

Rakkaus on ruma sana (Johnny Kniga).
Julkaistu Kansan Uutisissa 8.4.2004.

Suomalaisen rokin shamaaniksi mainittu Ismo Alanko oli alan guru 1980-luvulla. Hassisen Konetta kuunneltiin hartain mielin ja hämäriä tekstejä yritettiin tulkita parhain päin. Silloin lauluissa piti olla sanomaa, ja kyllä sitä oltiinkin löytävinään Alangon monesti hämäristä ja absurdeistakin kielikuvista.
Voi muovi syödä munkkeja/ ja rauta laulaa taas/ voi betonilla paistatella päivää, ihanaa!
 Hassisen Kone: Harsoinen teräs.
Tulkintaa vaikeutti se, että Ismo Alanko lauloi silloin niin kuin nytkin kuin peruna suussa.
Varsinkin Sielun Veljet -aikoina sanoista oli usein mahdotonta saada selvää, mutta toisaalta silloin laulu olikin osa bändin kokonaissoundia. Ja Alangon sanoitukset olivat vieläkin kummallisempia.
Anna ruhon puhuu/ nyt nykii/ anna peilis hajoo/ nyt nykii/ rasahtaa/ helähtää/ särkynyttä lasia/ ryskettä.
Sielun Veljet: Nyt nykii..
Hassisen Koneen aikoina bändi kieltäytyi jääräpäisesti painamasta sanoituksia levypussiin. Sielun Veljien aikana valitus sanojen kuulumattomuudesta ylti sellaisiin mittoihin, että halukkaat saivat tilata ne erikseen levy-yhtiöstä.

Abiturienteille vääriä sanoja

Internet-aikana lähes kaikki Alangon sanoitukset löytyvät verkosta, mutta usein väärin tulkittuina ja joskus merkitykseltään päinvastaiseksi kääntyneinäkin.
 Kiusallisimman mokan teki ylioppilastutkintolautakunta. Tämän kevään äidinkielen kokeessa yhtenä tehtävänä oli analysoida laulua Kun Suomi putos puusta. Mutta ylioppilaskokelaille tarjottiin osin virheellinen teksti laulusta. Virheet eivät ole suuria, mutta kiusallisia kylläkin. Pölmistynyt ihmislapsi on muuttunut hölmistyneeksi ja pullon busoleeta ostanut litmas-unto Litmaskunnoksi.
 Jotta enemmiltä virheiltä vältyttäisiin, yli sata Ismo Alangon laulutekstiä löytyy nyt kokoelmasta Rakkaus on ruma sana (Johnny Kniga). Runot tai sanoitukset tai miten vain, on höystetty muutamilla tarinoilla matkan varrelta.
 Kirja alkaa vuonna 2002 ilmestyneestä Hallanvaara-levystä ja päättyy Hassisen Koneen ensisingleen Muoviruusuja omenapuissa.

Matkalla menneisyyteen

Kirjan kokoaminen oli Alangolle mielenkiintoinen matka omaan menneisyyteen. Sanoitukset riisuttuina musiikista tuovat mieleen tunnelmia ja mielikuvia aivan toisella tavalla kuin vanhojen levyjen kuuntelu. Levy on aina monen tekijän summa, mutta tekstit ovat yksin tekijänsä näkemys, Alanko pohtii.
 Hän kertoo, että kirjaan haluttiin valita sellaisia tekstejä, jotka toimivat myös luettuna paperilla. Joskin tekijää suorastaan pelotti, näyttävätkö sanoitukset kokonaisuudestaan irrotettuina "ihan paskoilta."
Ei meistä kukaan saisi leikkiä/ suurta tuomitsijaa/ ei meistä kukaan voi lunastaa toisen elämää/ sillä rikos jo itse on rangaistus/ synneistä koko maan/ kuka vielä tahtoo leikkiä saarnaajaa?/ saarnat on kirjoitettu järviin, metsän uumeniin/ jylhiin vuorten rinteisiin/ saarnat on painautuneet kelta-valko-mustiin/ ihmiskasvoihin kärsineisiin
Hassisen Kone: Pelko.
 Sanoitukset on höystetty muutamilla Ismo Alangon kertomilla tarinoilla eri bändien vaiheista. Ne ovat sittenkin kirjan mielenkiintoisinta antia, mutta juttuja on kokonaisuuteen nähden aivan liian vähän, sillä Alanko on hyvä tarinoitsija ja luulisi neljännesvuosisadan maata kiertäneellä riittävän juttuja varastossa.
"Siihen aikaan ei pidetty mitään lomia. Olimme vuoden verran tehneet 2-4 keikkaa viikossa, ei mitään kiertueita, mutta tasaisen tappavaa keikkatahtia oli pidetty yllä. Kerran vuodessa lomailtiin ehkä kuukausi niinä parina vuotena, kun Hassisen Koneena toimittiin. Siihen jatkuvaan keikkailuun minä ainakin hyydyin. Suuri osa keikoista oli tanssilavoilla eikä jengi tullut sinne niinkään musiikkia kuuntelemaan, vaan ne olivat enemmän sellaisia sosiaalisia tapahtumia. Rupesi taiteellisella kunnianhimolla varustettua nuorta miestä vituttamaan."

Rappiolla on yhä käypä manifesti

Kirjaa varten Ismo Alanko joutui — tai pääsi — palaamaan aivan ensimmäistenkin tekstiensä pariin. Omaksikin hämmästyksekseen hän huomasi, että Hassisen Koneen suurin hitti Rappiolla toimii paperillakin. Tekstiä hän ei ole laulanut kuin pari kertaa Koneen hajoamisen jälkeen.
Jos rappio on sitä että rakastaa/ ottaa hetkistä kii/ eikä tahdo tappaa/ niin on mukavaa olla/ rappiolla/ olla vaan täysi nolla.
 – Se on ihan käypä manifesti keski-ikäisellekin ihmiselle, keski-ikäinen rokkari nauraa.
 Koneen toinen suuri hitti Levottomat jalat kirjasta puuttuu, koska se ei Alangon mukaan täyttänyt kriteeriä, että teksti toimii paperilla ilman musiikkia.
 Kirjoittamisen metodit ovat Ismo Alangolla vuosien mittaan muuttuneet. Alkuaikoina hän keksi hyviä sloganeita, joiden ympärille kehitti tekstiä ja tarinaa. Esimerkiksi Muoviruusuja omenapuissa -singlen kertosäe syntyi pari vuotta ennen muuta biisiä, ja tuntui nuoresta Ismosta kauhean nerokkaalta:
 Muoviruusuja omenapuissa/ plastisia lauseita lasten suissa/ soluissa vieraat geenit/ migreeni jumalaisten puutarhojen torppareilla.
 Sielun Veljien aikana tekstit ja musiikki syntyivät yhtä aikaa ja myöhemmällä uralla musiikillisen monimuotoisuuden lisääntyessä Alanko on alkanut tehdä sanoituksia rytmisesti hyvin tarkkoihin sävellyksiin.
 Ismo Alanko ei ollut uuden aallon aikana mikään sanoma-sanoittaja eikä ole sitä vieläkään. Hän myöntää, ettei aina tiedä, mistä omat laulut kertovat.
 – Lähden mukaan moodiin ja katson, mihin se vie. Pääasia, että tuntuu hyvältä.
 Runoilija-esikuvia Ismo Alangolla ei ole. Teini-ikäisenä hän ahmi kirjallisuuden klassikoita, joista on ehkä jotain tarttunut matkaan.
 Sanoittajalle ensimmäisen polven suomalaiset rock-sanoittajat Hector, Dave Lindolm ja Juice eivät ole voineet mennä jälkiä jättämättä ohi korvien. Myöhemmistä tekijöistä Alanko mainitsee Tuomari Nurmion.
 – Ei tässä mitään itse keksitä, tämä on synteesiä kaikki tämä niin sanottu luova toiminta, hän myöntää.