tiistai 5. marraskuuta 2019

Vanhahtavaa jännitystä siltä toiselta Remekseltä


Matti Remes: Verenpunainen spiraali. Tammi. 288 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 28.4.2004.

Toiseen dekkariinsa edennyt Matti Remes vie jälleen sankarinsa Ruben Waaran keväiseen Hankoon, missä selvitellään Helsingissä tapahtunutta murhaa. Elostelijana mainetta niittänyt helsinkiläiskirurgi Jaakko Sarlin on murhattu raa'asti taljajousella kotonaan. Sarlinin lukuisten naistuttavien joukossa on Waaran tytär Vera.
 Matti Remes pyörittää murhakaruselliaan sujuvasti. Sarlinin lähipiirin muodostaa sekalainen joukko sukulaisia ja näiden tuttavia, joista osa on taas sukua toisilleen. Jokaisella tuntuu olleen jotain hampaankolossa huippukirurgia vastaan.
 Juttuun liittyy vielä sotasaaliina venäläisiltä varastettu punainen rubiini, jonka kohtalo pyörittää kirjan henkilöitä.
 Verenpunaisen spiraalin ongelma on sama kuin Remeksen esikoisteoksen Tappotanssin: Epäuskottavuus. Kaikki asiasta jotain tietävät haluavat välttämättä uskoutua amatöörisalapoliisi Ruben Waaralle. Hänelle avautuvat vuorollaan Jaakko Sarlinin vaimo, poika, vaimon palvelija ja pojan paras kaveri.
 Poliisi on jälleen sivuraiteella, kun Waara suorittaa yksityisiä tutkimuksia ja valjastaa niihin vielä sihteerinsäkin, joka hänkin noin vain parilla puhelinsoitolla onkii tietoonsa henkilöiden taustoja.
 Waara itse on kuin paraskin Sherlock Holmes, joka yhdistelee johtolankoja ja tekee päätelmiä.
 Silti Remeksen kirjaa lukee mielellään. Jännitystä siinä ei juuri ole, mutta jotain vanhanaikaista charmia. Ruben Waara on hahmona kuin 1930-luvun yksityisetsivä, joka liikkuu paremmissa piireissä ja selvittelee rikoksia käsiään likaamatta.
 Oikeasti Waara on kuljetusyrityksen omistaja, jota työvelvollisuudet eivät näemmä paljon paina. Uskollinen sihteeri pyörittää firmaa ja Waara voi vapaasti viettää aikaansa akselilla Helsinki - Espoo - Hanko.
 Jotain viehättävän vanhanaikaista on siinäkin, miten Matti Remes kietoo toisiinsa suvun synkkiä salaisuuksia ja turmeltuneita henkilöhahmoja.
 Jos jättää nipottamisen sikseen, niin kyllä Verenpunaisen spiraalin parissa pari kesäiltaa vierähtää mukavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti