Arne Dahl: Verikyynel. Suomentanut Kari Koski. Otava. 380 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 24.6.2004.
"Kammottava kuin Uhrilampaat" on ruotsalaislehti kehunut Arne Dahlin esikoisjännäriä. Enempää väärässä lehti ei voisi olla.
Verikyynel oli uuvuttava lukukokemus. Kirjassa ei ole ollenkaan jännitystä, se on puisevasti kirjoitettu ja kaiken lisäksi täysin epäuskottava.
Otetaan sarjamurhaaja, joka tappaa uhrinsa kammottavalla kidutuksella. Hän on pitänyt FBI:tä pilkkanaan kaksikymmentä vuotta, pitänyt pitkän tauon ja ilmaantuu yllättäen Ruotsiin.
Onneksi Tukholmassa toimii "Rikospoliisin erikoisyksikkö kansainvälisen luokan väkivaltarikosten torjumiseksi" eli A-ryhmä, jonka poliiseilla ei näytä olevan mitään tekemistä. He suorastaan toivovat, että Ruotsin maaperälle asettuisi kovan luokan sarjamurhaaja. Ja saamansa pitää.
Pari A-ryhmän poliisia matkustaa Amerikkaan selvittämään murhaajan taustoja FBI:n kanssa ja tietenkin he ratkaisevat koko jutun lähes papereita lukemalla. Sitten pitää enää käydä nappaamassa murhaaja. Se käy käden käänteessä.
Murhaaja ei oikeastaan olekaan murhaaja, vaan jotain ihan muuta. Ja jahdataanpa tässä keitoksessa vielä ydinaseitakin.
Koska kyseessä on ruotsalainen jännäri, siinä pitää olla yhteiskuntakritiikkiäkin. Kokonaisuudesta täysin irrallisin lausein Arne Dahl väittää Ruotsin jättäytyneen 1980-luvulla enemmän kuin mikään muu maa kansainvälisen kapitalismin armoille "ja antoi sen riehua vapaammin kuin missään muualla."
Vai niin. Suomalaisesta näkökulmasta Ruotsi on kyllä säilyttänyt hyvinvointivaltionsa hyvässä kunnossa, toisin kuin itänaapurinsa.
Verikyyneleen jälkeen Arne Dahl on julkaissut jo neljä muuta rikosromaania. Ystävällinen neuvo suomalaiskustantajalle: ei kannata suomentaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti